|
Manhattan Fall suuntaa Skeba – bändikisan finaaliin jalat maassa, päät pilvissä.
Jos Manhattan Fall-yhtyeen energiaa yrittäisi säilöä kuin hilloa, ei hommasta tulisi yhtään mitään. Yhtyeen into koostuu sen verran tujuista ja vauhdikkaista mausteista, että purkin korkki poksahtelisi koko ajan taivaita kohti.
Reilun vuoden ikäinen orkesteri on jo ehtinyt soittaa Joensuun kaupunginorkesterin kanssa Freedom Reloaded-konsertissa, lämmitellä Haloo Helsinki!-orkesteria Karjalantalon Kellarissa ja äänittää demon sekä EP:n ammattilaisten opastuksella. Miten näin on päässyt käymään?
”Se on hyvä kysymys. Alusta alkaen olemme lähteneet tekemään tätä juttua niin hyvin kuin olemme osanneet, täysillä ja kaikki mukana. Kun on tullut onnistumisia, sitä kautta olemme saaneet lisää puhtia. Siitä on tullut tavallaan sellainen syöksykierre”, kosketinsoittaja-laulaja Olli Rytkönen, 17, ja solisti Juliana Vehviläinen, 15, summaavat.
”Meidän genremme on myös aika erilainen. Joensuussa on paljon heviä soittavia mättöbändejä, joista me eroamme paljonkin. Voisiko sitten olla niin, että he, jotka eivät tykkää hevistä, tykkäävät tällaisesta musiikista? Sillä tavalla olemme ainakin saaneet keikkoja” kitaristi Petri Havukainen, 15, täydentää.
Energialiikettä!
Ensimmäisiin bänditreeneihinsä Manhattan Fall suuntasi hevityyli mielessään. Heti alkulämmittelyissä nuoret muusikot kuitenkin huomasivat, että raskas synkistely ei oikein lähde rullaamaan.
”Päätettiin, että tehdään sitten jotain muuta. Positiivisuus onkin bändissämme ehkä se juttu, emme lähde hakemaan musiikkiamme tuskan ja ikävän kautta. Meillä on yleensäkin hyvä ja iloinen asenne varsinkin keikoilla. Etenkin, jos yleisön saa mukaansa, siitä seuraa energiakiertoliike.”
”Manhattan Fallin suurin harppaus oli varmaan se, kun äänitimme demon viime syksynä. Omat biisitkin syntyivät sille melkein vahingossa” Olli Rytkönen naurahtaa.
Manhattan Fall rakentuu hyvin erilaisista ja eri-ikäisistä muusikoista, sillä soittajien ikähaitari vaihtelee rumpali Simo Kettusen 12 vuodesta nestori Olli Rytkönen 17 vuoteen. Sillisalaatista huolimatta kaikki sujuu yllättävänkin mutkattomasti.
”Emmehän me edes muista, että Simo on vasta 12-vuotias, sillä hän on niin hyvä. Ja toisaalta Olli on niin pikkupoika, vaikka hän onkin pian täysi-ikäinen” Juliana Vehviläinen kuittaa poikien nauraessa.
Lukuiset treenit ja monipuoliset keikkatilaisuudet ovat hitsanneet yhtyeen muusikoihin varmuutta, kokemusta sekä taitoa. Samalla luottamus bändiin on kasvanut, minkä avulla huonoistakin hetkistä on selvitty aina kuivalle maaperälle.
”Alkuaikoina soittaminenkin oli sitä, että katselimme vain kengänkärkiämme ja yritimme soittaa mahdollisimman tarkasti. Nyt menemme energisellä asenteella, isolla kädellä niin sanotusti. Pikkutarkkuus ei ole enää niin tärkeää” Petri Havukainen lisää.
Asenne plussalla
Ensi viikon perjantaina 11. kesäkuuta lehmolainen Manhattan Fall musisoi valtakunnallisen Skeba-bändikilpailun finaalissa. Hämeenlinnan Verkatehtaan Vanaja-salissa järjestettävässä loppukilpailussa voitosta soittavat myös The Windfall Aurasta, Sarca Hyvinkäältä, Diamond Jam Jyväskylästä, Papaija Oulusta ja Mikko Arokoski Group Nilsiästä.
Tunnelmat Manhattan Fallin riveissä ovat finaalipaikan suhteen vielä hieman hämmentyneet, vaikka se toisaalta tuntuukin aivan mahtavalta.
”On se jännää. Kilpailu on ihan valtakunnallinen, ja siellä näkee bändejä ympäri Suomen. Toiveikkaanahan me sinne lähdemme, jos se voitto vaikka tulisikin. Ei sitä tiedä” Petri Havukainen miettii.
”Miten se menikään, että jalat maassa, päät pilvissä. Emme me nyt lähde siihen, että me voitamme ja dissaisimme sitten vain toisia. Positiivisella asenteella sinnekin” Olli Rytkönen täydentää.
Loppukilpailun ohella Manhattan Fall valmistautuu kesään. Keikkaohjelmistoon täytyy treenata meneviä ja aurinkoisia hittejä, jotta energia saa jatkossakin yleisön varpaat vipattamaan.
|
